Ihana kesä!

Meillä ollaan pitkästä aikaa herätty treenaamisen makuun. Piiiitkän sairasloman myötä (ensin Onnin rannemurtuma, sitten Reinon selkäonnettomuus) sekä ohjaajan että koirien päässä olleet tokolukot ovat avautuneet ja treenaaminen maistuu taas. Kesä on ihanaa aikaa, kun illat ovat valoisia ja treenata voi melkeinpä missä vaan. Uutena lajivaltauksena mennään tänään tutustumaan rally-tokoon, josta haaveilen erityisesti Onnille eläkeläislajia. Agility jäänee nyt ainakin pidemmälle tauolle. Reinon selkä kestää jo jonkinmoista käyttöä, mutta en halua aiheuttaa sille kipua tai paranimiselle hallaa millään tavalla. Toko on kivaa ja meidän päälaji muutenkin, joten näillä mennään.

Reino on puuhastellut nyt muutaman kuukauden Pulliaisen Riikan tokon Non-Stop-ryhmässä kerran viikossa. Se on ollut mahtava juttu – Riikan kanssa on paneuduttu ylempien luokkien liikkeisiin ja ennenkaikkea poistuttu sieltä meidän mukavuusalueelta. Ohjelmassa on ollut kaukoja, ruutua, tunnaria, merkin kiertoja, paikalla oloja, seuraamista ja jääviä. Ryhmä on oikein kiva ja Reino mainio harrastuskaveri. Ryhmä starttasi käyntiin koemaisella ”näyttökokeella”, joka videoitiin ja arvosteltiin, sekä myöhemmin katsottiin sieltä videolta (ja edelleen arvosteltiin..). Reino toimi hyvin, minä taisin antaa jokusen oikean käskyn ja käsimerkin, eikä loppupalaute tai videokaan nyt niin pahalta näyttänyt… Saatiin hyvin meille tyypillisiä ongelmia esiin ja näihin päästään puuttumaan, jee! Ryhmä jatkuu elokuussa kesätauon jälkeen, odotan jo innolla.

Viime viikon treeneistä seuraamispätkää. Ohjaaja ei osaa kävellä, mutta koira koittaa parhaansa mukaan paikata mokia.. (Reino seuraa)

Myös Onni on päässyt puuhastelemaan. Se on touhunnut kevään koiranäyttelyiden parissa ja edelleenkin haaveilen sille siitä viimeisestä avoimen luokan ykköstuloksesta.. Saa nähdä, kun ilmat viilenevät, olisiko meidän kokeiltava joku koe ennen 10v-synttäreitä?

Sairastuvalla menee tasaisesti. Reino on kuntoutunut joulukuisesta tapaturmasta suht hyvin ja pystyy elämään suhteellisen normaalia elämää. Välillä tuntuu, että suuremmasta rasituksesta se väsyy herkemmin ja tarkasti syynätessä sen vasemman takajalan liike jää vajaammaksi, mutta muuten se tuntuisi olevan iloinen oma itsensä. Kesäkuussa se vierailee ekan kerran osteopaatin luona ja fyssaria mennään moikkaamaan heti huomenna. Toivotaan, ettei ikäviä yllätyksiä näiden suhteen tule.

Onnin ja Mantan rakkauden hedelmät syntyivät 7.6, pentueessa 3 parkkia merkein urosta sekä 4 narttua, joista yksi parkki merkein ja kolme mustaa merkein. Sijoitan pentueesta nartun, siispä jos pentukuume vaivaa, olethan yhteydessä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *